Yksinäinen: löydä yhteys itseesi

 

Yksinäisyys ei liity muihin ihmisiin tai ympäristöön

Perinteisesti näin kevään korvalla monella meistä on edessään intensiivinen aika, joka on täynnä perinteitä, tapoja ja ihmisiä pääsiäisajan vuoksi. Onhan se mukavaa viettää pyhiä ja perinteitä ihmisten kanssa, se luo turvaa ja vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta meissä ihmisissä. Joillekin pääsiäisen kaltaiset juhlapyhät jättävät jälkeensä helpotuksen siitä, miten ihanaa onkaan palata jälleen omaan rauhaan ja omaan arkeen kaiken hulinan ja yhdessäolon jälkeen, joillekin taas surun siitä, että on palattava takaisin omaan arkeen. Joillekin taas jää tunne, että he haluavat enemmän tämänkaltaisia sosiaalisia tapahtumia elämäänsä, jotkut taas eivät tiedä miten saisivat enemmän sosiaalisuutta elämäänsä, vaikka haluaisivat.

Ajatus yksin jäämisestä tai yksinäisyydestä voi nostaa kaikenlaisia ajatuksia siitä, mitä asioita itseltä puuttuu elämässä. Erityisesti jos ei ole parisuhteessa, mutta haluaisi olla, tällaisina hetkinä kun palaa omaan elämäänsä "vain" itsensä kanssa, voivat ajatukset yksinäisyydestä lisääntyä. Oli yksinäisyyden tuntemusten taustalla mitä tahansa, kolahtaa se lopulta meidän henkilökohtaiseen suhteeseemme yksinäisyydestä. Se tunne, kun palaa muiden kanssa oleilusta, olivatpa ne vaikka omat iäkkäät vanhemmat tai railakas ystäväporukka, takaisin omaan arkeen (vaikka olisi parisuhteessa), on täysin luonnollista. Tunne syntyy, kun tiedostaa, ettei ole enää osa jotain ihmisen tai ihmisten kanssa muodostaman ryhmän tunnetta, jota oli hetki sitten, voi herättää tunteen yksinäisyydestä.

Yksin, muttei yksinäinen

Mehän emme ole oikeastaan koskaan yksin, koska meillä on aina itsemme. Koska näin on, miksi tunnemme kuitenkin yksinäisyyttä? Yksinäisyys kertoo usein ihmisen omasta suhteesta itseensä. Se ei meissä lähtökohtaisesti liity muihin ihmisiin tai ympäristöön. Onkin tärkeää ymmärtää laittaa ensin happinaamari omille kasvoille ja sen jälkeen vasta muille. Tämä tarkoittaa sitä, että ensin tulee löytää hyväksynnän ja turvan tunne itsessä ennen kuin voi kokea samaa muiden kanssa.

Yksinäisyys tuntuu monesta ihmisestä sellaiselta, että sitä halutaan välttää. Kun ihminen tuntee olonsa yksinäiseksi, koetaan se usein suruna, jonka joukossa voi olla muitakin tunteita kuten ärtymystä, syyllisyyttä ja jopa häpeää. Tämänkaltaiset tunteet vahvistavat toinen toistaan entisestään ja lisäävät ajatuksia yksinäisyyden kurjuudesta ja kuvitelmia yksinäisyydestä puhtaasti pelkkänä huonona tunteena. Yksinäisyyteen liitettävät tunteet, siihen liittyvät vahvat ajatukset sekä ympäristön vahvistavat todisteet yksinäisyyden olemassaolosta ihmisen elämässä voivat synnyttää kierteen, jossa ihminen alkaa identifioitua, samaistua yksinäisyyden osaksi omaa minuuttaan. Tällöin sisäinen puhe alkaa useammin lauseilla ”minä olen yksin” tai ”olen yksinäinen”.

Tiedämme kuitenkin, että voimme vaikuttaa siihen, miten me tilanteissa tunnemme ja näin mitä sisäinen puheemme meille sanoo. Kyse on tunteiden hallinnasta eli tunnesäätelystä. Yksinäisyyden taustalla oleva tunne voi kertoa siitä, että mielessä on jokin ristiriita tai jumi, joka ei päästä meitä eteenpäin elämässämme ja elämään täysin. Tai taustalla voi olla trauma, joka kaipaa käsittelemistä ja irti päästämistä, jotta voi kokea olonsa jälleen turvalliseksi ja luottavaiseksi, oli sitten yksin tai yhdessä.

” When nobody wakes up in the morning, and when nobody waits for you at night, and when you can do whatever you want. What do you call it, freedom or loneliness? ” -Charles Bukowski 

Yksinäisyyden syvemmät juuret

Yksinäisyyden tunne on monimutkainen ja monitahoinen ilmiö, joka voi juontaa juurensa monista eri tekijöistä. Vaikka olemme usein taipuvaisia yhdistämään yksinäisyyden muihin ihmisiin, se on pohjimmiltaan sisäinen kokemus, joka liittyy meidän suhteeseemme itseemme. Yksi yksinäisyyden syvimmistä juurista on tunne siitä, että emme ole riittävän hyviä tai arvokkaita. Tämä tunne voi juontaa juurensa lapsuuden kokemuksista, jolloin emme saaneet riittävästi hyväksyntää ja rakkautta. Se voi myös johtua yhteiskunnan asettamista odotuksista ja paineista, jotka saavat meidät tuntemaan, että emme ole tarpeeksi menestyviä, kauniita tai suosittuja. Kun emme tunne olevamme riittävän hyviä, alamme eristäytyä muista ihmisistä. Pelkäämme, että he näkevät meidän puutteemme ja hylkäävät meidät. Tämä eristäytyminen vahvistaa yksinäisyyden tunnetta ja luo noidankehän, josta on vaikea päästä irti.

Toinen yksinäisyyden syvä juuri on tunne siitä, että emme kuulu mihinkään. Tämä tunne voi johtua siitä, että olemme erilaisia kuin muut tai että olemme kokeneet syrjintää tai ulkopuolisuutta. Se voi myös johtua siitä, että olemme muuttaneet uuteen paikkaan tai että olemme menettäneet tärkeitä ihmissuhteita. Kun emme tunne kuuluvamme mihinkään, alamme tuntea itsemme irralliseksi ja yksinäiseksi. Kaipaamme yhteyttä muihin ihmisiin, mutta emme tiedä, miten luoda sitä.

Tunteiden kohtaaminen ja yksinäisyys

Yksinäisyyden tunne juontaa juurensa usein siitä, että ihminen ei kykene täysin kohtaamaan kaikkia omia tunteitaan. Kun on tottunut elämään jatkuvasti välttelemällä tai tukahduttamalla tunteitaan, erityisesti niitä raskaimpia tunteita, on ikään kuin hylännyt itsensä. Tämä johtaa sisäiseen vieraantumiseen ja tunteeseen siitä, että on jäänyt nk. yksin omien tunteidensa kanssa. Tunteiden kohtaaminen tarkoittaa sitä, että ihminen antaa itselleen luvan tuntea kaikki tunteensa, olivatpa ne sitten miellyttäviä tai epämiellyttäviä. Se tarkoittaa, että ihminen ei tuomitse tai arvostele tunteitaan, vaan hyväksyy ne osaksi itseään.

Tunteiden kohtaaminen ei ole aina helppoa, sillä se voi herättää pelkoa, ahdistusta tai muita epämiellyttäviä tuntemuksia. Kuitenkin, kun ihminen alkaa kohdata tunteitaan, hän alkaa samalla luomaan syvempää yhteyttä itseensä. Tämä yhteys itseen luo turvaa ja vakautta, mikä vähentää yksinäisyyden tunnetta. Tunteiden kohtaaminen voi tapahtua monella eri tavalla. Tärkeintä on, että ihminen löytää itselleen sopivan tavan. Joillekin se voi olla kirjoittaminen, toisille puhuminen ystävälle tai terapeutille, ja kolmansille meditaatio tai mindfulness-harjoitukset.

Et ole koskaan ” yksin” vaan aina itsesi kanssa

Haluan puhua hetken ”yksin”- sanasta, koska se on mielestäni turhan latautunut sana. Sana tuo monelle mieleen paljon negatiivisia asioita. Se voi tuoda mieleen esimerkiksi jonkin vajeen,”vain yksi”. Yksin-sana voi ilmentää myös sitä, että jotain puuttuu, aivan kuin ei olisi jotain täyttymystä ennen kuin vähintään jotain muutakin ilmestyy: ”ei yin:ä ilman yang:a” tai ”ei valoa ilman varjoa”. Yksi on numeerisestikin pariton luku: se on luku ilman paria, ihan yksin. Ei ole siis ihme, että ihminen voi helposti mieltää itsensä ihmiseksi, jolta ”jotain puuttuu”, koska jo itse sana on luotu määrittelemään jotain puutetta.

Me voimme kuitenkin tehdä tälle asialle jotain. Muutos lähtee sanoista, joita käytämme ja tätä kautta ajatuksista ja tunteista, jotka näihin sanoihin kytkeytyy. Sen sijaan siis, että puhuisimme itsestämme ” minä olen yksin” -tyyppisesti, puhuisimmekin ”minä olen itseni kanssa”. Kuulostaako oudolta? Hyvä! Se on silloin merkki siitä, että ajatus ei ole sinulle tuttu ja näin mahdollinen muutokseen.

Selvennän tätä seuraavaksi pienellä esimerkillä: kuvitellaan, että on perjantai ja sinulla ei ole mitään ohjelmaa sovittuna viikonlopulle. Mieleesi saattaa täyttyä tutuista ajatuksista siitä, että ”Tulen olemaan viikonlopun (jälleen) yksin”. Tämä synnyttää tutut tunteet sanojen taustalla. Mitä jos tuona samana perjantaina päätätkin alkaa sanoa itsellesi, ”Tulen olemaan viikonlopun itseni kanssa!”. Miltä tuo lause tuntuu? Tilannehan viikonlopun osalta ei ole muuttunut ja lauseet tarkoittavat samaa asiaa, mutta huomaatko mikä on erilaista?

Lauseiden taustalla olevat tuntemukset ja ajatukset eivät ole samat. Uskallan väittää, että jälkimmäinen lause tuntui kevyemmältä ja siksi paremmalta, eteenpäin vievältä. Se synnytti ehkä ajatuksia siitä, mitä kaikkea mukavaa voisinkaan tehdä itseni hyväksi viikonloppuna, miten voisin pitää huolta ja hoivata itseäni, ja niin edelleen. Lause tuo mukanaan myös vapauden tunteen ja innostuneisuuden tunteen kaikista mahdollisuuksista mitä onkaan, sillä meidän mielemme on rajaton ideoiden mielikuvituksen suhteen, joten hyödynnä sitä! Huomasitko, miten lause lähti synnyttämään ajatuksia, jotka innostavat sinua luomaan itsellesi toivomasi mukavan viikonlopun, pitäen fokuksen omassa hyvässä olossasi, riippumatta siitä kenen kanssa olet!

Yksinäisyydestä selviäminen

Yksinäisyydestä selviäminen vaatii sekä sisäistä että ulkoista työtä. Sisäinen työ tarkoittaa omien tunteiden kohtaamista ja hyväksymistä, itsetunnon vahvistamista ja yhteyden luomista itseen. Ulkoinen työ tarkoittaa uusien ihmissuhteiden luomista ja osallistumista yhteisöihin, joissa tuntee kuuluvansa.

Tässä muutamia vinkkejä yksinäisyyden helpottamiseen:

• Kohtaa tunteesi: Anna itsellesi lupa tuntea kaikki tunteesi, myös epämiellyttävät. Kirjoita tunteistasi päiväkirjaan, puhu niistä ystävälle tai terapeutille tai meditoi niiden kanssa.

• Vahvista itsetuntoasi: Muista, että olet arvokas ja rakastettava juuri sellaisena kuin olet. Tee asioita, jotka tuovat sinulle iloa ja tyytyväisyyttä ja edustavat arvojasi.

• Osallistu ryhmiin: Kokeile rohkeasti erilaisia ryhmiä, joihin koet samanhenkisyyttä. Yhteisöt muodostuvat uusista kohtaamisista ja rohkeasta uudesta tekemisestä omalla epämukavuusalueella. Ryhmiin osalllistuvat ovat kaikki itsensä kanssa, joten et ole yksin.

Jos tarvitset apua tunteiden kohtaamiseen ja irtipäästämiseen, hypnoterapia voi auttaa. Tai kaipaatko osallistumista ryhmään tai yhteisöön? Osallistu Mindful Hypnosis- liveryhmiin ja tutustu samanhenkisiin ihmisiin.

Ole yhteydessä: info@mindbalance.fi ja tutustu: www.mindbalance.fi