top of page

Miten minusta tuli kliininen hypnoterapeutti?

Updated: Oct 19, 2023

Kerron tässä kirjoituksessa hieman omasta taustastani sekä matkastani hypnoterapian pariin.


Minunkin elämästäni löytyy se yksi kriittinen tapahtuma, joka vaikutti merkittävästi ja lähti viemään elämää väärään suuntaan. Nyt taaksepäin katsottuna se on ollut minulle kuin siunaus, jonka ansiosta olen tänä päivänä se mikä olen: vahva ja onnellinen. Olin nuorena aina se tunnollinen ja kiltti tyttö. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt, että lapsuusajan traumani, isän menetys sodassa, varjosti mieltäni. En näyttänyt sitä ulospäin, kenellekään, en osannut, joten tukahdutin sen.


Suoritin elämää ja olin aina se pirteä, ahkera ja hymyilevä nuori, 24/7. Kasvaessa ympärilläni oleva elämäni oli aina kunnossa: elin parisuhteessa, asuin omassa kodissa, olin kouluttautunut ja työelämässä ja minulla oli ystäviä. Kaiken piti järjen mukaan olla hyvin, mutta mikään ei tuntunut miltään. Olin koko ajan todella väsynyt, en pitänyt itsestäni, enemmänkin jokin oli koko ajan huonosti, mutten ymmärtänyt mikä.


"Vuosia yllä pitämäni "hymy" olikin ollut virnistys, jolle olin nyt antanut luvan lopettaa. Tilalle kasvoihini alkoi pikkuhiljaa nousta omasta hyvinvoinnista ja aidosta ilosta herännyt ilon hymy, joka tuntui aluksi ihan kummalliselta, mutta niin hyvältä."

Elämä jatkui samalla kaavalla ja minusta tuli äiti. Vuosia jatkunut riittämättömyyden ja tyhjyyden tunteet ajoivat minut lopulta viimein hakemaan apua ja minulla todettiin keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Hymyileminen loppui joksikin ajaksi kokonaan.


Aloitin ratkaisukeskeisen terapian. Käsi sydämellä voin sanoa, että terapia pelasti elämäni ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Pääsin käsittelemään lapsuusajan traumani sekä löytämään ja hyväksymään itseni ensimmäistä kertaa elämässäni. Aloin tuntemaan tunteita, joitakin aivan ensimmäistä kertaa ja rakastamaan itsenäni ja monikulttuurisia juuriani. Sain lisäksi aivan uutta voimaa luovuuteeni ja palasin vuosikymmenen poissaolon jälkeen takaisin rakkaan harrastukseni, musiikin, pariin.


Oivalsin, että vuosia ylläpitämäni "hymy" olikin ollut virnistys, jolle olin nyt antanut luvan loppua. Tilalle kasvoihini alkoi pikkuhiljaa nousta omasta hyvinvoinnista ja aidosta ilosta herännyt ilon hymy, joka tuntui aluksi hieman kummalliselta, mutta niin oikealta ja hyvältä. Se oli kevyempi ja helpommin tuotettu kuin monta kasvolihasta väkisin ylöspäin pakosta nostettu virnistys. Haluan mainita, että virnistys oli minulle siihen aikaan välttämätön ja olen siitä virnistykselle kiitollinen! Ymmärrän, että tarvitsin sitä silloin selvitäkseni.


Uusilla työkaluilla eteenpäin


Nyt tiedän, että minä ja vain minä itse, voin vaikuttaa siihen, miltä elämäni näyttää. Vaikka ajatus tuntui ensin pelottavalta ja ensi askeleiden ottaminen oman näköiseen elämään oli ensin haparoivaa, antoi se askel askeleelta enemmän ja enemmän voimaa ja varmuutta siitä miten tärkeää on se, että oma elämä näyttäytyy samanlaisena itsensä ulkopuolella kuin omassa mielessä.


Opin ottamaan vastaan elämän haasteet aivan uudella tavalla. Ne ovat nyt minulle viestejä, jotka auttavat minua tekemään parhaita mahdollisia valintoja, eivät lannistavia vastoinkäymisiä, jotka lamaannuttavat. Terapia antoi minulle niin paljon työkaluja, joita käytän edelleen päivittäin. Ne ovat auttaneet minua ymmärtämään, miten itse pystyn päättämään oman reagointini ajatuksiini. Tämän ymmärtäminen lopulta vapautti minut kokonaan. Tästä aiheesta puhun tulevissa kirjoituksissani vielä paljon lisää!



Itsensä näköinen työ


Oli lokakuinen iltapäivä. Olin juuri lopettanut työpäiväni myynnin parissa kansainvälisessä organisaatiossa ja istuin bussissa matkalla kotiin. Kipuilin töissä, koska en tuntenut, että omat ja yrityksen arvot kohtasivat enkä sitä, että työnkuvani oli minua. Olo oli päivän jälkeen jälleen tukala. Tämä oli jo tuttua minulle ja olin löytänyt olon helpottamiseksi toimivat työkalut. Kuuntelin tai luin jotain mielenkiintoista mieleen, erityisesti alitajuntaan, liittyvää esim. Joseph Murphyn klassikkoa "Alitajuntasi Voima" (1963)- kirjaa. Inspiroiduin heti ja oloni koheni nopeasti. Nyt jaksaisin jälleen aloittaa kotiin palattuani "toisen työni" äitinä sekä ladata akut seuraavaan työpäivään.


Tukalasta olosta pääseminen alkoi kuitenkin vaatimaan enemmän ja enemmän työtä helpottuakseen. En tiennyt vielä silloin, että sen sijaan, että yritin helpottaa oloani, olisi minun ollut hyvä tarkastella tunnetta ja tutkia mitä se yrittää minulle viestiä. Viesti kun oli jo niin selvä enkä vain kuunnellut sitä. Tunteet kun ovat meidän kompassimme.


Käännyin hypnoterapian puoleen siinä vaiheessa kun tarvitsin rohkeutta olla se aito minä ja tehdä se radikaali päätös muutokseen ja alkaa tavoittelemaan elämääni omannäköistä työtä! Miksi valitsin hakeutua hypnoterapiaan silloin oli se, että sen hyödyntämä hypnoosi tehostaa uusien tapojen ja uskomusten iskostumista vakiintuneiksi uusiksi käytännöiksi mielessä nopeasti. Tällä tavoin toivotut muutokset ovat nopeammin hyödynnettävissä käytäntöön ja omaan elämään. Käynti oli mullistava ja palasin kotiin niin varmana päätöksestäni ja seuraavista askeleista. Kokemus hypnoterapiassa todisti minulle sen, miten mieletön voima alitajunta on ja miten vähän sitä osaamme käyttää. Halusin tätä lisää!


Tämän jälkeen piti vielä keksiä mitä tekisin työkseni. Vastaus tähän kysymykseen tuli minulle heti. Se oli nopeaa, koska olin hypnoterapiassa jo antanut mielelleni luvan muutokselle. Istuin vain alas ja aloin listaamaan asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Ei aikaakaan kun huomasin, että suurin osa kirjoittamistani asioista liittyivät ihmisten auttamiseen ja mielen hallintaan. Siinä samassa näin mielessäni omat kasvoni suositun rtt-hypnoterapeutti Marissa Peerin tilalla mainoksessa, jossa sanoin: "Minä olen hypnoterapeutti". Koin suuren selkeyden ja kirkkauden tunteen ja olin hetken haljeta onnellisuudesta!


Ymmärsin, että se oli siinä, mieli oli puhunut.

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page