top of page

Hypnoosin historia - magneettihoidoista osaksi julkista terveydenhuoltoa


Hypnoosin historia voidaan jäljittää muinaisista ajoista nykypäivään asti. Useat tieteen merkkihenkilöt, kuten fyysikko Avicenna ja lääkäri ja alkemisti Paracelsus, käsittelivät hypnoosin kaltaisia ilmiöitä omassa työssään jo ennen 19. vuosisataa. Ensimmäinen hypnoosiin viittaava tunnettu maininta on jo vuodelta 1027 Avicennan kirjassa nimeltä “The Book of Healing”.


Länsimaalaiset tieteilijät tutustuivat hypnoosiin Franz Mesmerin kautta, joka aloitti hypnoosin tutkimisen 1700-luvun lopulla. Mesmerin opin eli mesmerismi ts. animaalinen magnetismin mukaan maailmankaikkeuden täytti virtaava neste, jota pystyi hallitsemaan magneettien avulla.

Skottilainen kirurgi James Braidia on kutsuttu mm. modernin hypnotisimin isäksi. Hän loi ensimmäisten joukossa hypnoosille (tai hypnotismille kuten hän sitä kutsui) enemmän tieteellistä pohjaa. Braid kehitti vuonna 1840 termiä "hypnotismi" kuvaamaan omaa ainutlaatuista, kohteeseen keskittyvää lähestymistapaansa, erottaen sen edeltäjistään, jotka olivat enemmän toimijaan kuin kohteeseen keskittyneitä. Braidin teoria pohjautui tieteellisiin ja fysiologisiin lakeihin, mikä teki hänestä ensimmäisen todellisen "hypnotistin". Hänen teoriansa mukaan hypnoottinen tila eli “transsi” johtui aivojen tiettyjen osien väsymisestä, ei ulkoisista voimista. Termi "hypnoosi" otettiin käyttöön vasta 1880-luvulla Ranskassa, noin kaksikymmentä vuotta James Braidin kuoleman jälkeen.


Kiinnostus hypnoosiin kasvaa myös lääketieteellisessä ympäristössä


Hypnoosin sovelluksia laajennettiin 1800-luvulla, ja kiinnostus kasvoi lääketieteellisessä ympäristössä. Ranskalaiset neurologit Jean-Martin Charcot ja Hippolyte Bernheim jatkoivat hypnoosin tutkimista 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. He kehittivät menetelmiä, kuten posthypnoottisen ehdotuksen, ja loivat perustan nykyaikaiselle hypnoottiselle terapialle.


20. vuosisadalla hypnoosin käyttö lääketieteessä ja psykologiassa jatkui, ja sen vaikutus laajeni erilaisiin hoitomuotoihin, kuten psykoanalyysiin. Tunnettuja hahmoja, kuten lääketieteen tohtori Milton Erickson ja psykologi Ernest Hilgard tekivät merkittäviä tutkimuksia ja edistivät hypnoosin käyttöä lääketieteellisissä sovelluksissa. 1950-luvulla hypnoosin käyttö sai myös tunnustusta kirkolta ja ammattiliitoilta, mikä edisti sen hyväksyntää hoitomuotona.


Hypnoterapia osaksi julkista terveydenhuoltoa


Viime vuosina kiinnostus hypnoterapiaa kohtaan on lisääntynyt ja sen hämyinen, hieman salatiedemäinen maine on hälvennyt tutkimustiedon valottaessa yhä enemmän sen suotuisia vaikutuksia. Muun muassa Iso-Britannia on alkanut hyödyntää hypnoterapiaa myös julkisessa terveydenhuollossa (NHS), esimerkiksi Northampton General Hospital -sairaala tarjoaa hypnoterapiaa potilailleen osana julkisen terveydenhuollon palvelua. 


Tuhannen vuoden aikana ymmärrys hypnoosista on kehittynyt unen ja valveen rajamailta, magneettihoidoista hypnoosishown kautta tutkituksi terapiamuodoksi ja osaksi julkisen terveydenhuollon täydentävää hoitovalikoimaa. Suomessa kliininen hypnoterapia etsii yhä paikkaansa yhtenä vakiintuneena terapiamuotona yhteiskunnassa. Hypnoterapia on herättänyt jo kauan paljon mielenkiintoa ihmisten keskuudessa ja se on otettu yleisesti hyvin vastaan kunhan terapiamuotoon on tutustunut ja yleiset ennakkoluulot selitetty auki. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, miten kliininen hypnoterapia kehittyy lähivuosina alana myös Suomessa.


Hypnoosin historia - aikajana jossa tiivistettynä historia


Lisää hypnoosista voit lukea vaikka täältä: https://www.mindbalance.fi/post/puhutaan-hypnoosista 


Lue lisää hypnoosin historiasta vaikka täältä:

16 views0 comments

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page