Miksi emme palaudu edes lomalla? Ehkä emme ole oppineet palautumaan
- 14 tuntia sitten
- 6 min käytetty lukemiseen
Lähes joka kolmas suomalainen työssäkäyvä kokee, ettei vuosiloma riitä palautumiseen. 25–44-vuotiaista näin kokee peräti noin 42 prosenttia.
Luvut pysäyttävät.
Kesäloman pitäisi olla se aika vuodesta, jolloin saamme viimein laskea kierroksia. Ei herätyskelloa. Ei palavereita. Ei sähköposteja. Ei jatkuvaa kiirettä seuraavaan asiaan.
Silti moni palaa lomalta töihin edelleen väsyneenä.
Heinäkuussa 2026 julkaistu SD Worxin teettämä kysely nosti tämän ongelman näkyvästi esiin. Tutkimukseen vastasi 1 000 Suomessa asuvaa yli 18-vuotiasta henkilöä, ja työelämässä olevista lähes joka kolmas, 32 %, koki palautuvansa vuosilomalla heikosti. 25–44-vuotiailla osuus oli noin 42 %. Naisista 36 % koki palautuvansa lomalla vain osittain tai ei lainkaan, kun miehillä vastaava osuus oli noin 26 %.
Erityisen kiinnostavaa on se, että ongelma ei näyttäisi olevan vain loman pituudessa.
Suomalaiset tosin toivoisivat keskimäärin noin kymmenen lomapäivää enemmän kuin heillä nykyisin on. Mutta jos ihminen ei pääse irti työajatuksista, edes pidempi loma ei välttämättä ratkaise kaikkea. SD Worxin tutkimuksessa esimerkiksi 18–24-vuotiaista peräti 69 % kertoi, että työajatuksista irrottautuminen lomalla on vaikeaa.
Tästä herää mielestäni kiinnostava kysymys:
Entä jos emme olekaan unohtaneet palautua – vaan emme ole koskaan oikein oppineet, mitä palautuminen tarkoittaa?
"Miten sinä palaudut?"
Kysyn tätä usein asiakkailtani. Kun vastaanotollani puhutaan kuormituksesta, stressistä tai siitä ettei ihminen saa työpäivän jälkeen ajatuksiaan pois mielestään, kysyn:"Mitä sinä teet rentoutuaksesi ja palautuaksesi?" Vastaukset ovat usein hyvin samanlaisia.
"Liikun."
"Katson televisiota."
"Tapaan ystäviä."
"Menemme mökille."
"Käyn saunassa."
"Teen hyvää ruokaa."
Ja kaikki nämä ovat hyviä asioita.
Liikunta on tärkeää. Ystävyyssuhteet ovat tärkeitä. Saunominen voi olla erittäin rentouttavaa. Televisiosarjan katsominen voi tarjota ihanaa taukoa arjesta.
En siis väitä, etteivätkö nämä palauttaisi.
Ne voivat palauttaa.
Mutta palautuminen on enemmän kuin mukavan asian tekemistä.
Moni meistä kuitenkin törmää ongelmaan, jossa me saatamme tehdä illalla lenkin, käydä suihkussa, syödä hyvän illallisen ja katsoa jakson lempisarjaa. Hetken ajan olo onkin parempi.
Mutta kun tekeminen loppuu, huomaat ehkä saman asian kuin moni asiakkaistani, kuormittavat ajatukset palaavat:
Ai niin. Se huominen palaveri.
Pitäisi vastata siihen sähköpostiin.
Entä se yksi asia, joka jäi töissä kesken?
Pitäisi muistaa varata aika sinne ja sinne.
Ja mieli on taas työssä.
Keho on ollut lenkillä, mutta onko mieli saanut levätä?
Palautuminen ei tarkoita vain sitä, että teemme jotain kivaa
Palautumistutkimuksessa on jo pitkään tarkasteltu erilaisia kokemuksia, joiden avulla ihminen palautuu työn kuormituksesta. Yksi keskeinen niistä on psykologinen irrottautuminen: kyky olla vapaa-ajan aikana olematta henkisesti kiinni työssä. Muita palautumisen kokemuksia ovat esimerkiksi rentoutuminen, mielekäs tekeminen ja kokemus siitä, että saa itse päättää vapaa-ajastaan.
Tämä tarkoittaa sitä, että:
Voit olla fyysisesti pois työpaikalta olematta psykologisesti irti työstä.
Voit olla mökillä, mutta käydä päässäsi läpi seuraavan viikon tehtävälistaa.
Voit maata rannalla, mutta miettiä jatkuvasti, mitä pitäisi tehdä.
Voit juosta kymmenen kilometriä ja samalla ratkoa mielessäsi työasioita.
Voit katsoa televisiota, mutta huomata, ettet oikeastaan edes tiedä, mitä ohjelmassa tapahtui, koska ajatuksesi ovat muualla.
Keho on paikalla. Mieli on töissä.
Ja silloin palautuminen jää helposti vajaaksi.
Tutkimuksissa onkin havaittu, että juuri heikompi psykologinen irrottautuminen työstä vapaa-ajalla liittyy esimerkiksi suurempaan väsymykseen ja negatiiviseen aktivaatiotilaan.
Ehkä olemme unohtaneet pysähtymisen
Uskon, että tässä on myös toinen, kulttuurinen puoli. Olemme oppineet olemaan kiireisiä.
Monella kiire ei ole enää vain yksittäinen ajanjakso elämässä, vaan jatkuva taustatila.
Aina on jotain tekemistä. jotain, joka pitäisi saada valmiiksi, jotain, johon pitäisi vastata, jotain, mitä voisi vielä kehittää. Ja jos mitään ei tarvitse tehdä, saatamme alkaa miettiä, pitäisikö meidän kuitenkin tehdä jotain!
Tämä näkyy myös siinä, miten helposti palautuminen muuttuu suorittamiseksi.
"Minun pitäisi liikkua enemmän."
"Minun pitäisi meditoida."
"Minun pitäisi tehdä jooga."
"Minun pitäisi lähteä metsään."
"Minun pitäisi käyttää vapaa-aikani paremmin."
Huomaamatta palautumisestakin tulee uusi projekti. Ja pahimmillaan lepääminen alkaa tuntua laiskuudelta. Koska mitä olemme saaneet aikaan sillä aikaa? Emme mitään. Vai olemmeko sittenkin?
Olemme palauttaneet voimavaroja, joiden avulla pystymme tekemään kaiken muun.
Lepo ei ole tekemättömyyttä, se on lataamista
Ajattele puhelinta. Kun puhelimen akku näyttää viittä prosenttia, tuskin ajattelet:
"Minun pitäisi olla tehokkaampi tämän asian kanssa." Et myöskään pidä lataamista epäonnistumisena. Et ajattele, että lataamisen aikana puhelin on laiska. Laitat sen laturiin, koska tiedät, että ilman lataamista se ei kohta toimi.
Itsemme kanssa olemme kuitenkin usein paljon armottomampia: jatkamme, vaikka akku vilkkuu punaisena. Ja sitten ihmettelemme, miksi emme palaudu lomalla.
Jos arki on jatkunut kuukausia niin, että keho ja mieli ovat jatkuvasti kuormituksessa, muutama viikko vapaata ei välttämättä pysty hetkessä muuttamaan toimintatapaa.
Loma antaa mahdollisuuden palautua.
Mutta palautumisen taitoa kannattaa harjoittaa myös tavallisessa arjessa.
Kokonaisvaltainen palautuminen tarvitsee sekä kehoa että mieltä
Ajattelen palautumista kahden oven kautta: Keho tarvitsee rentoutumista. Mieli tarvitsee rentoutumista.
Nämä ovat yhteydessä toisiinsa, mutta ne eivät ole aivan sama asia.
Kehon rentouttamiseen meillä on yleensä melko hyvä käsitys siitä, mitä voisimme tehdä: jollekin se on lenkki, toiselle uinti. Kolmannelle sauna ja neljännelle venyttely tai rauhallinen kävely. Fyysinen aktiivisuus voi olla erittäin hyödyllinen osa palautumista. Tuoreempi meta-analyysi esimerkiksi havaitsi, että lomalla psykologinen irrottautuminen ja fyysinen aktiivisuus olivat yhteydessä parempaan hyvinvointiin.
Mutta on hyvä huomata, että liikunta ei automaattisesti tarkoita mielen palautumista.
Voit liikuttaa kehoasi samalla kun mielesi jatkaa työpäivää.Siksi tarvitsemme myös toisen puolen.
Miten mieli rentoutuu?
Tämä on paljon vaikeampi kysymys. Mielen rentouttaminen ei tarkoita sitä, että yrität väkisin olla ajattelematta mitään. Eikä se tarkoita sitäkään, että sinun pitäisi saada pääsi täysin tyhjäksi.
Mielen rentoutuminen voi tarkoittaa sitä, että huomio irtoaa hetkeksi ongelmien ratkaisemisesta: sinun ei tarvitse suunnitella, ennakoida, arvioida eikä tehdä päätöksiä. Saat vain olla tässä hetkessä.
Se voi olla muutama rauhallinen hengitys, tietoinen huomion siirtäminen kehon tuntemuksiin.
Se voi olla hiljainen hetki ilman puhelinta tai rauhallinen kävely ilman kuulokkeita. Tai ohjattu rentoutuminen, jossa joku auttaa mieltä ja kehoa laskemaan kierroksia.
Yksi tehokas keino tähän voi olla myös hypnoosi. Hypnoosissa huomio voidaan suunnata pois jatkuvasta analysoinnista ja ulkoisista ärsykkeistä kohti omaa sisäistä kokemusta. Rentoutuminen ei silloin ole vain sitä, että "yritän rentoutua" vaan mieli saa konkreettisen rakenteen, jonka avulla se voi hidastaa.
Tämä voi olla erityisen hyödyllistä ihmiselle, jonka on vaikea pysähtyä omin avuin.
Palautumista ei tarvitse säästää iltaan
Tärkein viestini sinulle on tämä: älä ajattele palautumista asiana, joka tehdään vasta sitten, kun työpäivä on ohi. Palautumista kuuluu tapahtua pitkin päivää. Ja tähän ei tarvita joogastudiota, viikonloppumatkaa tai tuntikausien meditaatiota. Tarvitset vain hetken: 30 sekuntia, kaksi minuuttia max. viisi minuuttia.
Esimerkiksi:
Ennen seuraavaa palaveria: laske hartiat, hengitä muutaman kerran hitaasti ja huomaa, miltä kehossa tuntuu.
Lounaan jälkeen: älä avaa puhelinta heti. Anna mielelle muutama minuutti ilman uutta informaatiota.
Työpäivän lopussa: tee pieni oma siirtymärituaali, joka kertoo mielelle: työpäivä on nyt ohi.
Autossa tai bussissa: älä käytä jokaista hetkeä uutisten, somen tai podcastien täyttämiseen.
Illalla: ennen kuin siirryt seuraavaan tekemiseen, pysähdy hetkeksi ja kysy: "Mitä kehoni tarvitsee juuri nyt?"
Nämä hetket voivat tuntua aluksi mitättömiltä, mutta juuri niiden helppoudessa ja keveydessä piilee niiden voima. Kun alat tehdä niitä tietoisesti, niistä voi vähitellen tulla automaattisempia. Mieli ja keho alkavat oppia tunnistamaan: Tässä kohtaa hidastetaan.
Entä jos "Arki tuntuisi kuin lomalta"?
Ajatus siitä, että arki voisi tuntua välillä lomalta, ei tarkoita sitä, että työpäivästä pitäisi tehdä riippumatto ja mojito. Se tarkoittaa jotain paljon yksinkertaisempaa. Mitä teemme lomalla, jota emme ehkä anna itsellemme tarpeeksi arjessa? Saatamme herätä ilman kiirettä, syödä hitaammin.
Olla ulkona ja puhua ihmisille. Saatamme nukkua enemmän, tuijottaa maisemaa. Olla tekemättä mitään erityistä. Antaa ajatusten tulla ja mennä. Emme välttämättä yritä koko ajan maksimoida päivän hyötyä. Ja juuri siksi mieli alkaa vapautua.
Miten voisit tuoda pienen palan tätä kokemusta tavalliseen tiistaihin? Ehkä et tarvitse lisää vapaa-aikaa niin paljon kuin tarvitset enemmän palauttavia hetkiä sen vapaa-ajan sisälle, joka sinulla jo on.
Palautuminen ei kuitenkaan ole vain yksilön vastuulla
Tässä kohtaa on tärkeää olla tekemättä SD Worxin tutkimuksesta liian yksinkertaista johtopäätöstä. Ei ole oikein sanoa, että "ihmiset eivät vain osaa rentoutua". Työn kuormitus vaikuttaa suoraan siihen, miten hyvin ihminen pystyy palautumaan.
Aiemmassa suomalaisessa pitkittäistutkimuksessa havaittiin, että korkeat työn vaatimukset ennustivat heikompaa irrottautumista, rentoutumista ja kontrollin kokemusta vapaa-ajalla.
Jos työpäivä on jatkuvasti liian kuormittava, yksilölle ei voi sysätä kaikkea vastuuta. Myös työpaikkojen toimintatavoilla on merkitystä. SD Worxin tutkimuksessa vain 51 % suomalaisista koki, että esihenkilö kannustaa säännöllisesti pitämään lomaa. Vain 58 % koki voivansa pitää vapaata ilman itselle tai kollegoille syntyvää painetta.
Palautuminen tarvitsee siis sekä yksilön taitoja että ympäristön mahdollisuuksia palautua.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Palataanko SD Worxin tutkimuksen alkuperäiseen kysymykseen?
Miksi niin moni työikäinen ei palaudu edes lomalla? Yhtä vastausta ei ole.
Osa tarvitsee pidempää lomaa.
Osa tarvitsee vähemmän kuormittavan työn.
Osa tarvitsee selkeämmät rajat työn ja vapaa-ajan välille.
Osa tarvitsee enemmän unta.
Ja osa tarvitsee ennen kaikkea mahdollisuuden opetella uudelleen sitä, mitä pysähtyminen ja palautuminen tarkoittavat.
Ehkä ratkaisu ei olekaan vain siinä, että odotamme seuraavaa lomaa. Tai että meidän pitäisi rakentaa arkeen pieniä "lomia". Ei kokonaisia päiviä vaan pieniä hetkiä, joissa mitään ei tarvitse saavuttaa. Sellaisia hetkiä, jolloin keho saa laskea kierroksia ja mieli saa irrottautua siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Koska jos palautumista tapahtuu vasta kesälomalla, olemme helposti tilanteessa, jossa akku ehtii tyhjentyä aivan liian pitkälle ennen kuin laitamme sen lataukseen.
Palautuminen ei ole ylellisyyttä eikä laiskuutta. Se ei ole palkinto siitä, että kaikki päivän työt on tehty. Palautuminen on yksi niistä asioista, joiden avulla pystymme ylipäätään elämään, työskentelemään, ajattelemaan, olemaan läsnä ja nauttimaan elämästä. Ja ehkä seuraavan kerran, kun joku kysyy sinulta:"Miten sinä palaudut?" et vastaa vain:"Käyn lenkillä." Voit kysyä itseltäsi:
"Palaudunko minä silloin vain kehollisesti – vai saako myös mieleni todella levätä?"
Haluaisitko harjoitella palautumista yhdessä?
Mind Balancen syksyn Mindful Hypnosis -tuntien teemana on PALAUTUMINEN isolla P:llä.
Tunneilla pysähdymme juuri yllä olevien kysymyksien äärelle: miten kehoa ja mieltä voi auttaa irrottautumaan kuormituksesta ja miten palauttavia hetkiä voi tuoda osaksi tavallista arkea.
Tunneille ei tarvitse osata hypnoosia ennestään. Riittää, että tulet paikalle ja annat itsellesi hetken, jolloin sinun ei tarvitse suorittaa mitään.
Ehkä palautuminen ei tarvitsekaan odottaa seuraavaa lomaa.
Kommentit